SOROPPi

SOROPPi

Tummaa sineä uhkuu kirjokansi,
sulkeutuu eteen kulkeutuvien pilvien lipuessa,
par'aikaa - ikään kuin esiripun lailla.

Tuuli poissa enteellisesti,
ilma hyrisee -
tuoksuu pyry ja myräkkä.

On niin tasaisen hiljaista,
porstuan rappusen tyvellä palavat yhä rasvaroihut,
rippeet osaavat hommansa häilymättä.

Lämpimälle tuntuu kääntyvän -
hönkäys hivelee kasvoja sitä mukaa
kun tummuus liukenee orastavaan sineen.

Pahuksen hyvä olo,
lumettunut metsä imaisee tyyten testiyskäisyn,
kaiku vaikuttaa olevan matkoilla,
tuskin edes kola kolisee - levätköön rauhassa.

Tuon vertasta pöllyä - pakkashuurua lienee -,
kannata alkaa häätämään.
Sotkeutukoon polanteeksi.

Laavun aukko houkuttaa - pitänee raapaista tulet
ja valmistaa froualle kuksallinen aamusoroppia. 

Oh-show-tah hoi-ne-ne