NEiTSYTLAULU
Meri on äitynyt lipo tyveneksi,
on niin hereässä tolassa,
hipoo ja suutelee rantaa -
kuin olisi pihkassa.
Vaivihkaa.
Tämä on sen arktinen neitsytlaulu,
raivoisan immen viileä tyven hymen menetettynä,
raivotuulen rajussa otteessa.
Hurjuus on poissa;
enää vuoksi kumpuilee pinnan alla,
juonteet paljastavat suunnan,
ilmaisevat samalla vuon väkevyyden.
Se tulee mahtavana tasaisena virtana,
lupia kysymättä,
mielipiteistä välittämättä.
Lokkilinnut tuijottavat vaisuina paisuvaa vettä,
murtaja pitää pintansa,
murisee kastajalleen vastaan.
Jossain ulkoluodolla mursu lyö hampaat santaan,
ei tahdo virran mukana rantaan.
Haavruuan veisu ravistaa upeaa tunnetta.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi