KiiKUN SYLi
Nämät siniset päivät;
net saavat mielen yltymään,
himon kyltymään,
aivan piisivalkean jälkeisessä mustassa kidassa
muhineen Karjalan paistin tapaan.
Ehtoolla,
hämärän himmennettyä vähäisen valon;
silmäluomet lumpsahtelevat hyvästä,
raskaasti nautitusta tukevasta paistista tiineinä
kiikkustoolin lammasvällyissä takkatulta tuijatessa.
Muinaisten karjalaisakkojen
jo ammoin kehittämä taikapata vaikuttaa;
paistin makuelämykset jälkikiehnäävät mystisesti,
rienaavat vieläkin aistinystyröitä,
vaikka paras akti on jo huilannut portista
alakerran mutkistoa tyydyttämään.
Kiikun sylin raukeassa tolassa
ei jaksa ihmisotus pidätellä ajatustaan,
vaan antaa sille täyden vapauden hutvatella.
Eikä se rietas hävystä piittaa,
uuninpankolta irvii ja hekottaa Pariisia,
niin että hyväuskoisia vituttais',
jos sattuisivat kuulosalle.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi