RYTYYTTÄÄ

RYTYYTTÄÄ

Ensimmäinen talvimyrsky on romantiikkaa,
ei vaan millään viitsisi sytyttää roihua takkaan,
eikä alkaa latkimaan sen loisteessa - keskiyöllä -,
lasillista sherryä - niin brittiläistä.

Nääs kun uinuakin pitäisi ne vähät rippeet,
jotka tällä ikää on enää tarpeen;
niidenkin kanssa joutuu laskemaan sataantuhanteen
odotellessaan säädyllistä aikaa.

Meinaan ennen kuin viitsii nousta;
jotta olisi uloskäsin jotenkin
normaalimman oloinen ihmispoloinen.

Lounas rytyyttää ulkona -,
lienee lempohinen syömisestä syöntynyt,
ravistaa yösyömmellä nurkkia.

Vilkaisu akkunasta valaisee tolaa;
kaikki lentokykyiset ja -kyvyttömät lentävät,
sikäli mikäli eivät ole hoksanneet pureutua mantuun
joka kaivautumalla tahi jäätymällä.

Mitä siitä jos myrskyssä puhaltaa,
elon myrskyissä puhaltaa aina,
siinä ei yksilön mielipide paina;
sitä ei edes kysytä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne