HÄMÄRiEN HiPLAUS
Iloisen harmaa hämärä vyöryy vaivihkaa,
hilautuu riettaasti aamuhämärän rippeisiin,
käy kyhnyttämään sen kylkeä silmää iskien.
Että sitten osaakin olla söpöä
kun osuu keskipäivän kirkkaimpana hetkenä
sattumaan tuollaisen hivelevän imelyyden tykö.
Nokilasien takaa osaa olla pieteetillä,
punastumista eivät nämät ryöttäsyntiset hoksaa,
hiplaavat toisiaan sellaisella antaumuksella
jotta viaton synnitönkin äkkää äkin;
lapsi tuosta tulee - kaamosta siinä puuhataan...
Keskellä päivää - ei mitään häpyä,
siinä vaan silmien edessä;
menevätköhän nuo riettaat edes siveästi naimissiin,
tuon siekailemattoman toimituksen jälkeen?
Vissiin;
pitsistä, muista rimpsuista ynnä linnikoista
vaikuttaa ottaneen vastuun pilven helman alta
parahultaisesti pelmahtava ankara pyry.
Overtyyristä vastaa langoilla vongahteleva Louhi,
kaikkea ei vielä - sussiunakkoon -,
ole saatu tässä pitäjässä digitalisoitua.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi