NAUTiNTO-OiKEUS

NAUTiNTO-OiKEUS

Talven tuntua ensimmäisen kerran porstuan rapulla;
kattava - pääpiirteittäin valkoinen mantu,
siellä täällä kolattuja kinoksia silmänlumeeksi.

Peltipailakan jälkiä ylt'ympäriinsä,
aivan kuin pahimman luokan pikkupojat
olisivat rällänneet ummenkulkijoilla -,
mieltä ja järkeä vailla.

Jokohan nyt uskoisi aistejaan;
wanha koirun raatokin hulluuntuu,
riekkuu olemattomien luulöytöjen kera,
ärisee maalle, puulle ja olemattomalle kuulle.

Asettuu vahtaamaan näkymätöntä makkarapalaa
ammoin sammuneen nuotion tykö,
kyköttää tippa maahan saakka huulesta venyen.

Taitaa sittenkin onnistua tämä vuodenaika,
ei mennyt hukkaan pihamaan siivous,
ei tulipaikan teko,
ei polttopuiden hikinen haalaus liki.

Talven se vääntää - sanokoot muut mitä tahtovat;
nyt on nautinto-oikeus.
Häätyykin ottaa kassara ja vestää kiehiset,
josko nauttisi kappaleen tahi pari Huiluntuhtia.

Oh-show-tah hoi-ne-ne