ORSiVESi

ORSiVESi

Lupailee ja lupailee,
kuivan rapsakkata kyllä,
vaan ei rohki isolle pakkaselle - sellaiselle;
jolla kansia vahvistetaan tomeraksi.

Ei vongu jää,
sysimustat yöt saa nukkua ulinalta rauhassa,
hyvin pärjää unissa -
ilman vaikkutökötin sullomista kuulimiin.

Päivälliset ajelut kahden jängän välillä,
ryttyytystä;
ummenkulkija ryöhää monin paikoin sohjossa,
orsivesi piilee lumen alla sulana.
Jos ei ole aamulla raato kipeä,
sitä varmaan on kuollut.

Vain näkyipä rantajäälle päästyä,
aavalle tihrustellessa,
jo pari yltiöpäistä hurjapäätä selän päällä;
ulapan reunalla pistelivät juomusta syöveriin.

Ei net henkensä pitimiksi,
se on vaan se kyty - pirullinen polte ja wimma;
perkeleellinen himo saada tuntea se jytinä
kun taimen liinan päässä riehuen yrittää
vielä viimeisenä konstina säilyttää henkikultansa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne