KÄKÄTTÄJÄT
Pussata teki mieli kesken astumisen,
lumpsauttaa läskipalat näkimille,
kuvitella koko koreus sokerikuorrutukseksi
ja nuolaista pitkällä kielellä.
Silkalla vilkaisulla - valmis teos;
niin oli somasti huurtunut pitsi
puuskuttajan huulen törrykkään.
Sellaista haipakkaa käytiin peltipailakan jälkeä;
osittain kuntoiluhullutuksen vinkkelistä niin kireää,
että sai rinnan ankarasti hönkimään intervalleissa,
vaikka koirua vain kakatettiin,
ei sen tähellisempää.
Ja sille näkökulmalle käkätettiin siinä pakkasessa,
alkumetsän reunalla,
wanhat kilpikaarnaiset jäyhinä vakavina,
nuoremmat vesat ilosta huojuen.
Koiru katseli arvostelevasti molempia;
mikä lempo se tyhjännaurattaa;
tämä on luonnollinen suolen tarve.
Jatkettiin rauhallisimmissa merkeissä,
hiutaleita tanssahteli - hipsuttivat haistinta;
elämisen sietämätön kutitus pussautti vähän väliä.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Jumaleisson mitkä tunnelmat niin runossa kuin kuvassakin!! Tykkäsin koko rahalla. Kauniisti otettu kuva, mallia en kehtaa analysoida enempää, vaikka mieli tekiskin koska on niin raikas ja nätti. Kademielin kunnioittaen:) (P.s. en osaa oikeesti kadehtia mitään tai ketään, tämä oli vain tämmönen sanonta silloin kun sanat loppuvat kesken.
VastaaPoistaKiitos tänne kommendeerauksesta, Useimmat
Poistakommentoivat naamakirjaan.
Täällä pakkaa näin kaamoksen orastaissa
olemaan tuota tunnelmaa.
Viikon päästä alkaa yö joka kestää lähes
tammikuun puoliväliin.
Herkkää varjotonta aikaa.