PiMEÄ
Hulmahteleva viiva taivaanpiirillä illan maissa,
ilman huonoa tuulta;
Pohjan Akka on tyyntynyt,
ryhtynyt hyytämään,
pyytämään tilaa hiljaisuuden lipumiselle,
syytämään hitusia käsikädessä hämärän kera
syvältä yönmustan yön suunnasta.
Näin se menee,
valo alkaa olla vähimmillään,
ihminen pienimmillään;
hereillä olon kontrastit suurimmillaan.
Ei kaamoksessakaan näin pimeää pimeää,
ei näin mustaa mustaa.
Muuten kohtalaisen verkkaan sujuvia päiviä,
kiireet on viikattu hyvä tovi sitten,
aseteltu siisteihin pinkkoihin odottelemaan hoppua,
joskin satunnaiset ailahdukset saattavat häiritä
tasapaksua uneliasta junnaamista.
Tuura urahtelee,
juongakset huokailevat ahkiossa kuljun alla,
ummenkulkija kuopii tuohduksissaan sulaa maata,
taimen nousee pintaan - polskii jääriitteelle;
haluaa revontulille atimaan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi