tiistai 10. marraskuuta 2015

KULLOPiN LAULU


KULLOPiN LAULU

Miten soikaan somasti - pitkästä aikaa -,
niin monen vuoden jälkeen;
koneen laulu aarnimetsän kupeessa.

Tietenkin koko uljas esitys
kaikkia ikimetsän arvoja kunnioittaen;
aarniin ei kosketa - risuakaan ei taiteta.

Juuri fiilatun ketjun laippoineen
ei anneta edes haistaa aihkeista huokuvaa tuoksua;
kaikki mikä suoritteessa annetaan,
annetaan luonnon monimuotoisuuden etua hellien.

Vain raiskatulle on asiaa,
maapuuta - niiden väkevää parhaimmistoa -,
oksilleen jääneitä,
tervaalle tuoksuvia kovakuorisia punasydämisiä;
niitä syynätään tien varren aukkoja katsellen
kuin muinainen Döbeln,
tuo Juuttaan tiuskea sankari.

Jo takertuu näkimet kiertyneeseen runkoon;
paarustus paikalle - kera saksien ja kullopin,
lapsen ote narusta - automatiikkaa,
ja parkaisee ankarasti ulajamaan peli.

Käy lauluun - aivan riettaaseen villiin nousten.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi