KULLOPiN LAULU
Miten soikaan somasti - pitkästä aikaa -,
niin monen vuoden jälkeen;
koneen laulu aarnimetsän kupeessa.
Tietenkin koko uljas esitys
kaikkia ikimetsän arvoja kunnioittaen;
aarniin ei kosketa - risuakaan ei taiteta.
Juuri fiilatun ketjun laippoineen
ei anneta edes haistaa aihkeista huokuvaa tuoksua;
kaikki mikä suoritteessa annetaan,
annetaan luonnon monimuotoisuuden etua hellien.
Vain raiskatulle on asiaa,
maapuuta - niiden väkevää parhaimmistoa -,
oksilleen jääneitä,
tervaalle tuoksuvia kovakuorisia punasydämisiä;
niitä syynätään tien varren aukkoja katsellen
kuin muinainen Döbeln,
tuo Juuttaan tiuskea sankari.
Jo takertuu näkimet kiertyneeseen runkoon;
paarustus paikalle - kera saksien ja kullopin,
lapsen ote narusta - automatiikkaa,
ja parkaisee ankarasti ulajamaan peli.
Käy lauluun - aivan riettaaseen villiin nousten.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi