ViTiHUNTU
Hiljainen sade vaeltelee sinisessä eeskahtaalle,
tietämättä itseasiassa mihin mennä;
osuako ihmisten juuri siivotuille rantteille kiusaksi,
vaiko valahtaa vitelikön siimeksiin katteeksi.
Molempi hyvä - omasta mielestä,
sateiselle päälle oivallista terapiaa olisi nähdä
uksen raosta kurkottavan onean pörröpään
kiukkuinen naamari.
Kun se katselisi vähintäänkin äkeän oloisena
natturoiden leijua,
riistosta ja sorrosta vapaata tanssahtelua;
enimmäkseen kaikilla immelmanneilla
ja sitten loppupeleissä huoletonta heittäytymistä
pihamaan juuri kolatulle silolle.
Näitä miettii hitusparvi pilvenreunalla
ennen uhkarohkeaa purkautumista tyhjyyteen
ja hyvinpä mietti.
Sarastuksen jälkeen - huomenkoissa,
sikkuraiset silmät varustettuna nutukkailla,
kiikututtavat itsensä eellimäisinä permannon yli,
pirtin puolelle - raottamaan uutimia.
Pehmeääkin pehmämpi wälly kattaa koko siljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi