AJAN VALSSi

AJAN VALSSi

Yhdestoista päivä jo uutta
ja keinotekoinen vuosi vasta alullaan,
lapselliset hyvässä uskossa tötteröllään;
järki köytettynä räiskyviin pamauksiin taivaalla.

Lanka palaa.
Mikä ihmiskunnan suuri nolous
kun hyödylliset idiootit esivallan äkkimakean alla
taipuvat nöyristelemään ajan kulkua
ammoisten esi-isiensä häpeäksi.

Jossain hyvin hyvin kaukana hahmottuu
pohjanpalojen loimuttaman tunturin varjo,
omassa suuressa hiljaisuudessaan,
yksinäisyytensä verkkaassa virrassa lipuen;
tanssii paikallaan väkevää ajan valssia.

On omassa oikeassaan vuosimiljoonia vartonut
päätyäkseen näkemään tätä hulluuden
ylenpalttista runsaudenpulaa,
muutaman sadan vuoden häpeää.

Tätä samaa kummaa outoa,
ihmiskusiaisten toimesta julistamaa aikaa,
niin hektistä,
että se on jo ohi - tunturin mittakaavassa -,
ennen kuin sen ehtii sanoa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

LÄHETÄ TÄSTÄ ystävällesi runo!