PULLAN AHMiJA
Tulen tarinoita sadas,
tai kahdes;
joka tapauksessa kuivan kälväkkä,
ahavan paahtama ukonruipelo pölkyn nokassa.
Harrastaa armastaan - ahmii pullaa,
kääntelee sivuja mökeltäen intohimonsa lomassa:
"Runoilijan saa hirttää ilman muuta."
Eipä ole vastaanväittäjiä,
on niin laittamattomasti sanottu;
sitä paitsi sopivia puita on roppakaupalla,
toinen toistaan upeampia keloja tässä saarekkeessa.
Kyllä niihin kelpaisi ripustaa
minkä ammattikunnan taitava taitaja hyvänsä.
Upeat lieskat nuoleskelevat tervaa tihkuvia pöllejä,
ankaran musta savu purkautuu lounaan puoleen,
siilautuu rääseikön läpi
ja leviää laimentuneena kettuna jängän ylle.
Tuoksu ylettyy aikansa eeskahtaalle seilattuaan
toiselle reunalle kairaa,
tervainen aromi sipaisee pounun päällä
koirun unta torkkuvan repolaisen nokkaa.
tämä saa oitis jalat alleen;
vain helminauha jää juoruamaan selkosen elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi