LENTÄVÄiSET
Ihan tavallinen tamminen arkiaamu rantteella;
samat puut reunustavat samoja aurausvalleja,
palotikkaisiin nojallaan wanhat sivakat,
säntillisesti - lievässä suruvoitossa
kun eivät enää kelpaa moternille rosmolle.
Lievästi kirpakka pakkanen - ei sellainen nipistelevä,
eikä kovin päällekäyvä;
kuitenkin saattaa käydä vilulla karauttamaan,
jos liian kauan unehtuu paikalleen ihmettelemään.
Pyylevä katti lojuu joutilaanoloisena,
mallaa raatoa miehenkokoisen lumimurikan päällä,
reitevä koipi roikkuu asiallisen oloisena;
kuten ammattilaiskuolleella pitääkin.
Tirskuttajia pyrähtelee valon hurmassa eeskahtaalle,
koukkailee kuolleen vihamiehen yli aivan liki,
lähes korvia hipoen.
Siipiniekoilla on hauskaa,
pian iloitteluun ryhtyvät kaikki pihapiirin lentäväiset
harmaa saatana on vihdoin lakannut napsimasta eloa.
Yltiöpäisin päättää siepata karvan korvasta,
tassu vilahtaa salamana - kuolema elää.
Pensasaita paheksuu koko volyymillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi