SUULLiNEN
Paukkupakkanen,
puut rapsahtelevat epämääräiseen tahtiin;
seisahtanut tuuli päästää kaiun oikeuksiinsa.
Joskus - kerran pari kerrallaan -, kajahtaa niin,
että parhaimmillaan iukahtaa;
oikein jää soimaan korvatillikkana kuulimeen.
Ihastuneita pysähdyksiä,
väliin anturoiden narskuntaa kireässä lumessa,
samaisesti arvuutellen milloin kannattaa seisahtaa
ja kuullostella.
Koura livahtaa kintaasta,
sujahtaa peskin taskun syövereihin,
hamuilee tovin muun romun joukosta
kuni hyppyset osuvat peltiputeliin.
Kylki sen verta taskussa lämpimän puoleinen
jotta sitä kärsii kourassa pitää
kun vääntää erilleen mukikorkkia.
Harvoja paukkupakkasen riemuja tämä;
voi ottaa tujauksen pakkaselle,
hörpästä kuumaa mustaherukkaa suullisen.
Toki länsimainen tiede tuntee myös konjakin
sielun sulana pitämiseksi - rommista puhumattakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi