EPiSTOLA № 260
Vielä tässä matkaa kauneuteen on;
Ultima Thule - arktinen hysteria - kaukana, kaukana,
mutta kuitenkin
ja sitten viimmesen päälle varmasti.
Tanakasti sillä tolallaan kun eillis kerralla jäi.
Se on sellainen otettava kohdaltaan sitten kun se on,
on se sellainen maa ja sellainen kansa.
Tyhjä heittää haikailemalla hukkaan voimavaroja;
ennen alkujaan,
vasta kohdalla - silloin pitää pinnistää -,
sinnitellä niin perkeleellisesti;
niin kuin vain suomalaisella sisulla iät ajat tehty.
Eton suomalaisena huudettava toiselle rannalle
kuni toiselta huutaa toinen;
sitten yhdessä kuolemaa ja polliisia
tahi muuta tähellistä.
Ja siinä välissä joki tasaisena kantena,
alta käsin vyöryvänä väkevinä mustina häränsilminä;
jäätä syöden ja kovertain - uhkaa yllä pitäen.
Pakataan kyllä koko ajan;
valmiiksi saatettuja ajatuksia matka-askit pullollaan,
kuhisevat innosta keskenään;
vereksimmät on sullottava väkivaltaa sivuten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi