NORJALAiNEN RANTAKiSSA
Tänään laitimmainen päivä ja ehtoo;
tällä erää siis tästä herkusta,
mutta valloitus ei tyssää.
Sellaiset jäljet jättää tämä raa'an karu maa,
naarmuttaa pysyvästi sielua - siitä juovuttava tunne.
Paikka-ainesta saa imettyä vain tästä maaperästä.
Itseasiassa sitä on hyvin,
jopa jonkin verran ylimääräista meille siilaille;
nimittäin sokeilta jäänyttä,
eivät ole ne palanneet eheyttämään sieluaan,
on tullut kertakäynnillä selväksi paikan luonne.
Sikäli mikäli aurinko suostuu ja sää sallii,
niin hiljaista hyvästijättöä tutuksi käyneissä paikoissa;
näkemyksiä useammalla kameralla varmistellen.
Toivioretki raivoisan meren tyveneen syliin,
hurjistuneet tuulet kehräämässä kotikissana;
no josko nyt sittenkin norjalaisena rantakissana,
jos olosuhteet huomioon ottaen.
Taiteellinen vaikutus kymmenen,
tekninen samaa luokkaa;
vuorovaikutus hipoo jossain niillä main sellaista
mitä ei osaa edes ounastella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi