KYTKÖS

KYTKÖS

Päivä hieman yli puolessa,
aurinko painumassa Tuutilullaan;
sanat päästetty ulkoruokintaan vapaasti,
ilman kaitsijaa.

Hölisevät innoissaan,
ajatukset roikkuvat kynsin hampain niissä,
riekkuvat - yrittävät löytää ja saada sijansa,
eturivi on aina eturivi
kun tarjolla olevia parhaita mahdollisia aletaan
sommittella parhaaseen mahdolliseen järjestykseen.

Kevytmielinen sää hupailee - empii,
ei löydä oikein otetta;
tuskin se vieraskoreutta kuitenkaan on,
enempänsä pitkästymistä,
kyllästymistä ainaiseen samaan rytmiin.

Autereiden hälläväliin-leikki on kauniin upeaa,
kuin merenrannan äärettömyyteen ulottuva tenho;
se tarttuu - ujuttautuu hivuttaen sisimpään,
ottaa vastaanpanemattoman valtaansa
ja sillä hyvä - muuta ei tarvita -, kytkös syntyy.

Elämällä täytyy olla taukopaikkoja;
olla vaikkapa siellä,
missä varjot sieluineen palaavat huurujen läpi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

LÄHETÄ TÄSTÄ ystävällesi runo!