LUMiMiES
Aivan auringon näköinen keltainen reikäle
ja räkötti suoraan näkimiin
kun putsasin kotteron katon reunoja teepaidassa.
Ripsin - ettei ovea aukastessa yöllä purunnut lumi
valahda lempohinen penkille;
etelän vetelien auto kun on tämäkin,
ei suunniteltu lumimaihin - eikä lumimiehille.
Vaan somastipa mokoma jo keikkui taivaanpiirillä,
tunsin viehkeän lämmön häivän hipaisun
paljailla linnunlihaisilla kyynärvarsilla.
Vasta tammisen kuun loppupeli menossa,
talven sy'än ikään kuin makeimmillaan,
mutta tiluli-tintit jo paneutumassa oologiaan.
Niin ainakin yksioikoinen meikäläinen käsittää
pyryn pehmentämän selkosen hiljaisuudessa
kakofonialta kuulostavan tirskutuksen.
Siitä vaan tirput - titipä hyvinnii tyy,
ei muuta kun morsmaikun selkään kamuamaan;
sillä konstilla se elämä jatkuu.
Vähemmän tuntuu pakkasessa kärvistely ankealta,
jos välillä saa sumennettua humeetin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi