ÎLE BOHÈME
Valkenee ranta,
sarastus sysää syrjään verkkaista hämärää;
verhon takaa parvekkeelta erottuu vuori kuorineen,
yläkerta tukevasti lumittuneena.
Pitkä matka Leikkimeren suuntaan latautuu.
Valikoituja mukavan ystävällisiä sanoja solkenaan,
suunnitelmien orastuksia sellainen nippu,
että ainakin taiteellisten vapauksien suhteen
alkaa jo olla - sanottakoon niin -, kovin mukava ote;
oleminen muuttumassa elämäntavaksi.
Kulttuurihan syntyy;
sanokoon liian viisaat ihan mitä hyvänsä -
vain kokemuksen aikaansaamasta oppimisesta
ja sitä tämä Île bohème de la poésie on.
Mitä suurimmissa määrin.
Onko kokemusten rikkaudesta mitään hyötyä;
feikkisivistyksessä sitä pyritään
todistelemaan pois eipäsleimakirveillä.
Ja niille hui-hai-iskuille ulvoo yhä vain kasvava
Pavlovin koiriitten lauma.
Lähtö.
Kättä ei anneta - se on väkevä signaali,
se on takuu palaamisesta - joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi