SYKÖPAATTi

SYKÖPAATTi

Hiljainen - päättäväisen näköinen mies;
puurtaa tunturin kuvetta sik-sakkia -
kapuaa verkkaan tampaten,
tämä sisupussi.

Tulehtuneen on näköinen miesi;
kuumissaan, sivakoissaan,
siivet laskostettuna selkään - vöillä varmistetut,
reuhtomisen varalta.

Taukoamatta ei pysty, ei kykene;
tämäkään jyleä järkäle.
Huoahtamaan pysäyttää,
puhaltaa höyryä sieraimistaan kuin valas,
karvareuhkaa läpästä kannatellen.

Ensimmäinen mielen kuva on - syköpaatti -,
tullut jostakin sielunsa kiemurasta oikusta tänne,
päättänyt levittää siipensä kansakunnan ylle
ja lähteä liitelemään kohti tuntematonta
hyisen valkoisen meren tyvenessä.

Tälläisistä miehistä on pulaa;
enin osa tämän päivän sankareista värittää omia
urotekojaan baaritiskien värityskirjoihin;
perässähiihtäjät seuraavat ihaillen perseen takana,
vaikka lunta ei nimeksikään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

LÄHETÄ TÄSTÄ ystävällesi runo!