OUTO HiNKU
Tunturin kiirellä juoksee puista väsätty harja,
huilaa melki näkimen ulottumattomiin - kuulimenkin,
jos karvareuhkan läppää ei löysää.
Pään tuuletusta sen kupeella;
on tässä taas eletty tovi väkevän ankarasti aikaa,
hellitty humeettia kaiken sorttisilla aivoituksilla niin,
että hykertynyttä oloa saa purkaa kihertämällä.
Tietty näin yksikseen - kun ei muita kuulijoita.
Pitäisivät lemmot - hyvän päälle käsittämättömät -,
jos eivät nyt kohteliaisuudesta ihan hulluna,
omasta mielestään ainakin omituisena höpöttäjänä.
Koiru päättää mennä kastelemaan kuivia puita,
kiemurrella alitse siitä missä aita on korkein,
niin sen tapaista.
Sen toilailu ei laukaise - lisää iestä;
hirisyttää lisää, pakkaa karkaamaan hohotukseksi.
Me elämme aivan kummassa maassa,
melkein kaikilla lajitovereilla hemmetinmoinen hinku,
jollakin aikaa vuodesta tänne arktiseen hysteriaan.
Eikan ja Helismaan luoma kiima toimii yhä,
lukuun ottamatta niitä kuolemattomia joiden
mielestä Urbanistan on maailman napa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi