HAALEA HUNTU
Tämä on niitä kultaisia,
vastasyntyneen valon kapuamisen hetkiä,
kun se juuri ja juuri on ulottunut taivaanpiirille;
saanut säteen tai pari pilvenlonkien lomasta esiin;
merkiksi sielujen paluusta.
Ensimmäinen varma havainto varjosta
kun laajan aavan autiossa,
sinne juurtuneen sinnikon käkkärän juuresta
osoittaa haalea huntu hangen pintaa pohjoiseen.
Täytyy juhlistaa - rannemma kiiruhtaa -,
lukea luotteet ja asettaa tulen sanoilla tuli;
ottaa asento kohisevan lepän tyynnyttämiseksi.
Liekkien rietas tenho kuin hehkumo kiiman,
tulimyrskynä sielun sisällä - velloo -,
kehottaa liehuvaa runoa riehumaan;
hoputtaa rynnimään yksisilmäisten reviireille,
ei voi ikuista totuutta säästää.
Se sama ikuisen tervaksen kiehtova savu;
syntiin mieltynyt sielu liihottaa haihatuksiin,
kiihottaa aistit hurman tuolle puolen.
Ankara tuoksina tursuu rinnanpalosta,
riipii mukaansa joka suuntaan.
Lajitoverit juopuvat ilosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi