BLUES

BLUES

Tottuu - kauneuteen tottuu,
silmiä hivelevän upeat kulissit asettuvat elämään,
naksahtavat vastaanpanematta paikoilleen;
ovat tovin kuluttua samaa puuta.

Merisavujen myllertävä tanssi hämärää vasten;
sarastuksen kajo kurkottautuu yli,
murtuu ja sekoittuu rajapinnassa taikaelementiksi;
menee mahdottomaksi vangita laatikkoon se,
minkä näkimet aistivat kolmiulotteisena,
haistimet haistavat - kuulimet kuulevat.
Aarnikotkan blues.

Vertaansa vailla-kokemus;
sietämätön kihinä sielun pohjassa.
Tekisi mieli raapia sitä - sielua - heinähangolla ,
niin kutkulleen,
että siipispankot pongahtaisivat esiin olkapäistä,
tempaisivat topatun raatoni völjyyn
ja veisivät taian päälle ihmettä ihmettelemään.

Vaikka kuin pyristän,
siipisnypyt silonneet luisiksi kohoumiksi olille,
umpeen luutuneet aikain saatossa.

Kauneus jää meren valoon ikuiseksi tanssiksi.
Aarnikotkan blues.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

LÄHETÄ TÄSTÄ ystävällesi runo!