UNiKUKAT
Illan lämmintä enteilevä hyväily,
tuuli on jo kääntynyt etelänpuoleen,
kantaa muassaan eläväisten ääniä.
Bofortilla tahi parilla lykkää merisavua,
terhen sinnittelee vastamäkeä vastustaen,
mutta antaa lopulta periksi
ja haihtuu tumman yllä näkymättömiin.
Luode on loitommillaan,
kohina näkyy - ei kuulu,
koskematonta hiekkarantaa alastomana,
yllin kyllin riittävästi tepasteluun eeskahtaalle.
Unikukkien huojunta vastavaloon sipaisee sielua,
näkimet hakevat raukean hajamielisesti värivirhettä;
vaikuttaa että luonnon suopeus tälle kesälle
ei ylety tähän paratiisiin,
intohimonpunainen puuttuu.
Ehtoo joutuu yön eellä,
aurinko ei ole milläsikään - täydellä terällä,
kahta puolta Kammania paahtaa.
Unista hiekkaa pöllähtää jostain taikapussista,
houkutus kellahtaa unikukkien syliin on melkoinen,
vaatii kamppailun paholaisen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi