lauantai 12. heinäkuuta 2014

KATTAUS


KATTAUS

Laiskanpa suonta se vetää;
minkäpä tuolle osaa,
että piekanojen kaartelu saa humetin mukaansa.

Kiljunta suorastaan kiihottaa sielun riekkumaan;
triippusmatto käy ahtaaksi ja pää löytää rajansa.
Neljän piekanan katras karkaa näköpiiristä.

Ei sen kummempaa,
vanhemmat siinä opettivat elämän ensialkeita,
liitolennon ensiaskelia - termikkien hakemista.
Koko suorituksen oivaltamista einekseen nähden
ja tähden.

Liitelijöistä erkaannuttuaan
sieluni sekaantuu haahkafrouvien jatinaan,
tyvenessä niiden keskinäinen kehuskelu lapsistaan
ja toisistaan saavuttaa ääripisteen;
kulminoituu sille mallille,
että yksi uhrautuu ja ottaa kaitsettavakseen
liki viiskytpäisen kirppulauman,
päästääkseen muut hurvittelemaan sinisimpukoilla.

Syrjäsilmällä kallion syrjällä päivystävälle kotkalle
tämä suorite merkitsee ruokapöydän kattamista;
höystöineen ja muine krumeluureineen.
Sieluni liihottaa pahtaalle ihailemaan myhäilyä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi