MAiTOLÄMMiTYS

MAiTOLÄMMiTYS

Wanhan sanonnan mukaan kesäyöt nukkuu tunnissa,
arktisen hysterian yöttömässä sarastus puuttuu;
aamun varhaus alkaa puolen yön tienoilla.

Aikansa kuluksi,
se on yhtä kuin koirunsa mieliksi,
sitä joutaa lähtemään hyvinkin taipaleelle,
kutvailemaan ilman isompaa päämäärää;
maalailemaan vaikka taivaanrantoja.

Hiljaisuus hivelee kuulimia,
muutama tirpusen kahahdus - hurakan räsähdys,
ne toimivat pikanttina mausteena;
verkkaisaan kuolpunaa lompsutellessa kun ennättää
melkoinen määrä takaumia lipua mielen ohi.
Eikä vajoaminen niihin tuota vaikeuksia.

Viimeisetkin pahoin sulaneet talven jämät antautuvat,
lipuvat oneisiin siimeksiinsä,
odottamaan apeina onsiloisaan uutta talvea.

Mäntykankaaseen sitoutunut hellepäivä purkautuu;
yöttömän varjojen mukaviileys antaa tunteen
kuin astelisi pikemminkin maitolämmityksessä;
vähäinenkin ylimääräinen ponnistus luo hikikarpalon,
saa kihoamaan sen huulen päälle,
vierahtämään omine aikoineen jäkälän onneksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!