AJATUS

AJATUS

Ehtoon kaunis ja siloisen suloinen siniharmaa,
sivuryöppyä lentävä tihku - kevyt kuin hippiäisen pieru;
kosteuttaa mukavasti ahavaan orientoitunutta ihoa.

Jotenkin somimoilleen tuntuu,
että ensimmäiset litrat imeytyy suoraan nahkaan
ja soratielle jää vain hatara varjokuva sateesta.
Ankara sänki pehmenee silkkiseksi haituvaksi.

Vasta jokusen kiikkerän harppauksen jälkeen
alkaa anturoissa litistä;
ajatus tottuu sateeseen - sielu sopeutuu,
alkaa hötkyilynsä maan ja taivaan välillä.

Ei lempoa pidättele mikään,
menee minkä mennäkseen;
mitä mokomaa toppuuttelemaan.

Jos jää mierontielle niin sitten jää,
tulee kun tulee - yleensä on tullut
kun on ensin aikansa vitvetellyt,
haihatellut tulimmaiset kotkotuksensa tuuleen.

Aurinko murtautuu pilven palteen alta.
Taivaanrantaa maalatessa humeettiin pälkähtää
helposti ajatus muinaisista upeista ajoista,
jolloin jumalatkin uskoivat vielä toisiinsa...

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!