JÄNKÄKOiRA
Eipä arvannut jänkäkoira uistinta haukatessaan,
että sitä itseä purraan parin tunnin päästä.
Ei arvannut vonkale.
Niin se vain ahneuksissaan hotkaisi puupalan,
sai kolmihaaran leveisiin leukaperiinsä
ja ensihäkellyksestä toivuttuaan alkoi vastaanpanon.
Jurnutti japsin konevoimaa vastaan,
kakoi hullun raivolla wanhan kakstahtisen
öljynkatkuisia sulosäveliä kitusistaan;
vihonviimeksi loikalla karata Ahtolaan yritti.
Siitä mitään tullut - haavi sen motlakkeen nappasi;
siitäkös vasta viillintyi rietas
kun alkoi reikäpussissa ahistamaan.
Ei toennut ennen kuin sai astalosta otsaluuhun
sen moisen väkevän tällin,
jotta paratiisin ovet aukeni verenlaskua vaille.
Aurinko katseli viistosti,
olkapäälle lennähti antavainen pirunpuntari;
eikös oitis mokoman tarjouksen äkännyt toinen.
Lentää karahti selkään,
astumaan alkoi - ei välittänyt hauen kuolemasta.
Toisella venhossa häät - toisella hautajaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi