maanantai 7. heinäkuuta 2014

LEPEiTÄ


LEPEiTÄ

Runon mystinen,
sfäärejä riipova salaisuus piilee siinä
ettei se tiedä itse olevansa runopunos,
vain kummien sanojen outo - satutettu järjestys;
vailla humeetissa liikahtelevien kytkinten
tuottamaa sielunlennon mielihyvää.

Mutta mittumaarin jälkeinen taiteellinen valkeus;
se sytyttää vihdoin,
ai-ai, hurmasta harittavine näkimineen;
nähden kevään ja syksyn yht'aikaa taikana,
elämän suurena kysymysmerkkinä
johon on jo vastattu vastausta ymmärtämättä.

Niin ja entä hereä korren kahahdus saranipussa,
timotein laheasti laulava kukka,
ruutupaidan selkämyksestä törröttävä korsi;
kaikki, kaikki, kaikki;
kertoo suvisen yön intohimoisista riivauksista.

Siitä kun piru lyö kätensä olkapäälle
ja ottaa völjyynsä tarjoten huikeimmat nautinnot
niistä haikaileville nahjuksille.

Maailma sujuu,
heinäkuun aajeet tursuvat usvansa kepeiksi lepeiksi;
leijumaan tanssivien jalkojen lomiin jänkien yllä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi