perjantai 18. heinäkuuta 2014

SiLENTiUM


SiLENTiUM

Tämä on niitä hetkiä
kun täytyy kiivetä vuorenharjanteelle;
ilman sen kummempia selityksiä.

Aika pysähtyy,
nuokkuu tuuliviiri murtajan nokalla,
taukoa pitävät räpsytykseltään vantit
tuoksinoistaan uupuneina kaikki tyynni.

Niin hiljainen pysähdys - heinäisen kesän lahein,
että sanat jäävät kieppumaan vuoren rintuukseen,
koskematta erityisemmin kehenkään;
yhtä sulassa sovussa
kuin höyhenet tunturipöllön keholla.

Ihminen joka rakastuu näkemäpiiriinsä,
näkee ympäröivän sisällä täydellisen tyhjän tilan
ja oivaltaa sen tuoman hyödyllisyyden sielulleen;
ei voi olla läpeensä paha.

On muutamia eräitä,
heitä jotka oitis vuorelle kavuttuaan
vaipuvat unen kaltaiseen;
puhuvat harkittuja sanoja harkitsematta.

Eikä kenenkään tarvitse korjata;
ihastuksen harmonia siloittaa kaiken sanotun.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi