SiLENTiUM
Tämä on niitä hetkiä
kun täytyy kiivetä vuorenharjanteelle;
ilman sen kummempia selityksiä.
Aika pysähtyy,
nuokkuu tuuliviiri murtajan nokalla,
taukoa pitävät räpsytykseltään vantit
tuoksinoistaan uupuneina kaikki tyynni.
Niin hiljainen pysähdys - heinäisen kesän lahein,
että sanat jäävät kieppumaan vuoren rintuukseen,
koskematta erityisemmin kehenkään;
yhtä sulassa sovussa
kuin höyhenet tunturipöllön keholla.
Ihminen joka rakastuu näkemäpiiriinsä,
näkee ympäröivän sisällä täydellisen tyhjän tilan
ja oivaltaa sen tuoman hyödyllisyyden sielulleen;
ei voi olla läpeensä paha.
On muutamia eräitä,
heitä jotka oitis vuorelle kavuttuaan
vaipuvat unen kaltaiseen;
puhuvat harkittuja sanoja harkitsematta.
Eikä kenenkään tarvitse korjata;
ihastuksen harmonia siloittaa kaiken sanotun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi