iSKELMiÄ

iSKELMiÄ

Täytyy myöntää,
että kuunmaisemassa liikkuminen nävertää
hyvinkin runsaasti vallan olevaa
ja muodikastakin jääkausi-, jääkansi-teoriaa.

Jäkertää kuin wiinamato aivoja
kun aivan toisenlaiselta näyttäviä todisteita
kumpuaa esiin jokaisella askeleella.

Tokko umpipöljäkään niitä tohtisi kiivaimmassa
innostuksen tuoksinassaankaan inttää jään jäljiksi;
pikemminkin näkisi niissä vaikkapa jonkun
muinaisten esi-isiemme tarujen hirmujätin
aivan perkeleellisellä lekalla pohjoiskalotille
humautetun iskelmän jälkinäytökset.

On meinaan sellaista jälkeä että.

Manalan esikartanosta,
Helvetin porteista sitä mieluummin puhuisi,
näitä pirunkirkkoja kuvatessaan;
mustia hampaita vierivieressä kilometritolkulla,
aivan kuin sitten uhalla pahimmasta päästä olevan
hammaspeikon mädänneessä suussa.

Urkuja ja pilareita, katakombeja,
alkoveja, salakäytäviä - matkalla Maailmanloppuun.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!