ABSURDiSSiMO
Nainen kävelyttää rantabulevardilla talutinta,
kolme metriä mustaa nyöriä ulottuu alaviistoon;
näkyy juttelevan sille.
Sellainen saa aikaan outoja epäilyjä.
Taivas on pudonnut.
Tuulen puoli suutelee poskea,
tyven lohduttaa viileydellään;
harmaa laheus saa äänet hukkumaan.
Aika pysähtyy niille sijoilleen.
Golf-virta toimittaa onkaa täydellä teholla;
pilvet valuvat mantereen päältä merelle,
yhtyvät merisavuun ja rannikon vehreään sopaksi.
Hernerokkasumu on valmis,
läpinäkymättömän liepeet päästävät valoa,
paksuinta kohtaa leikataan vesurilla siivuiksi.
Sumun äänetön haamulaulu muokkaa maisemaa;
yllättäin tunnistamattomia paikkoja onkin ihan liki
kun puolet niistä on yhen äkin poissa.
Kuorrutuksen alla elävä kylä.
Aurinko loihtii pilvenlongista rusahtavia sävyjä;
näyttää se hyvinkin siltä,
mutta näkimet osaavat tunnetusti petkuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi