PiTKiN HAMPAiN

PiTKiN HAMPAiN

Kailotus - virota siihen parahultaisesti
kun aurinko käy ensisäteillään hyväilemään kaijaa;
ensimmäinen kapu menossa - jum-jum-jum.

Kääntyy jo murtajan taa ja on poissa;
Vana liukenee emäänsä.
Saattaja palaa - istahtaa lohkareelle siivet supussa.

Pitkiä siimoja!
Sellaista elämä on - pitkiä siimoja,
jokainen arki - satoi eli paistoi, eitä ei tunneta.

Rannan luonnonniitut ovat kukkeimmillaan,
kukkakedon tuoksut valuvat
sakeana vuona rantaan.

Tyvenessä huumaantuu,
kaikki kesän aromit väkitukkuna haistimessa,
humeetilla täysi työ tunnistaa ja erotella
tunturikissankellot, ailakit, kurjenpolvet, leinikit...

Aromien tulva suorastaan yllyttää hurmaan,
riipimään kaikki rievut yltään
ja kirmaamaan hyisen meren syliin.

Vain hyvä jumala onnistuu pitkin hampain
varjelemaan pyrstön kastumiselta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!