HOMiNiS
Nykyisin aika usein tulee ihailleeksi luonnon liikkeitä,
eesottamuksia, oikkuja, saavutuksia,
harvemmin enää isommin äimistellen.
Syykin on selkeä - oivaltaminen,
se on pikkuhiljaa hiipinyt humeetin syövereihin,
monimuotoisuus on valloittanut sielun perin pohjin,
niin tyyten että uudetkin yllättävät ihastuttavat,
ennemmin kuin hämmästyttävät.
Miten luonto osaakin olla tasapuolisuudessaan
niin perin oikeudenmukainen - suorastaan jyrkkä,
jopa pelottavan ankara.
Luonnon tasapuolisuutta kuvaa upeasti se
kun aurinko pitkästä pitkästä aikaa tänään laskee,
niin vastavuoroisesti heti aamunkoissa nousee.
Ihmisrievun on heikosta päästään johtuen
täytynyt kehitellä ihka oikea Selitysten kantakirja
keventämään omasta mielestään luonnon tylyyttä.
Sivistyksellä ja inhimillisyydellä,
sillä se ihmislaji koettaa paarustaa oman aikansa läpi;
kovin huonolla menestyksellä pitkässä juoksussa.
Sen todistaa historian verta tihkuvat kirjat.
Ihmistä ei saa tappaa - vihollisen saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi