MUSTATiKKA JA JAPSi
Hallin ääni kantaa jostain virran takaa,
oikaisee laajan mutkan tumman vuon yli,
kamuaa ranta-ahteen kosteikossa,
kutvailee autereen läpi mellalle ja kirkastuu.
Koppinsa aukkoa vartioiva musta motlake havahtuu,
höristää laiskan vermeästi korvaansa,
muttei jaksa nähdä vaivaa mokomaan vastatakseen.
Katsoo - ikään kuin varmemmaksi vakuudeksi
siinä tolassa tukkia kuononsa hännän juureen;
sitten syvään huokaisten vaipuu takaisin koirununeen.
Idylli.
Jossain kuolpunan perällä kriikkuu palokärki,
pari kertaa kirkaisee;
vissiin säikäyttääkseen jotakuta outoa.
Tuntuu piisaavan - hiljaisuus tasoittuu sametiksi.
Vallantieltä alkaa kuulua mykkyyden rikkova ulina;
joku yltiöpäinen hurjapää sieltä paahtaa,
äänen perusteella kyykkypyörällä
ja sellaista haipakkata,
että on jo ohi kuni ääni vasta saavuttaa kuulovartion.
Ei havaintoa merkistä ei mallista,
kärpäsen tai kimalaisen sukua sirinän perusteella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi