SALAKAT
On sateen jälkeinen tyven,
pysähtynyt veden kalvo rypistyy,
ruttuja syntyy kuvastimeen yhä tihenevissä määrin;
jotain ankaran perimmäistä tekeillä Ahtolassa.
Salakan häät;
soitimella heimosta viimeiset mattimyöhäiset,
hätäisimmät kamunneet maanpieliä jo toukokuussa.
Nyt on laitimmainen hetki jatkaa salakoiden sukua.
Kiima yltyy wimmaiseksi rietasteluksi,
vesi kuohuu ja porskuaa aivan kuin äkeässä vuossa
somerikon kohtaava häränsilmä.
Koskeloiden suku kokoontuu kuokkimaan näitä häitä,
täyttää vatsansa sätkivällä hääväellä.
Hurma astuu onnellisena Manalaan.
Kauneuden filosofia istuu kesässä;
perisuomalaisella järven rannalla,
paikalleen jämähtäneenä aikaa haikailemassa.
Ilmiselvästi wanha hippi on sen veli,
hapsutakissa,
pitkässä tukassaan ruskean nahkalaukkunsa kera;
parasta ennen-päivä mennyt aikaa sitten ohi.
Hibiskuksen sijaan hopeaa hapsillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi