SATAMA
Aamuvarhas.
Merenhimo suussa,
laiskat jalat raahaavat vastaanpanematonta;
pitkin poikin kaijaa piirtyy märkälänttien siksakki.
Lokkiseurue kuolemantalon katolla tupakkitauolla.
Joko aavistus,
tahi sitten hiuksenhieno salpietarin tuoksun haamu,
mokoma kummittelee niitä sivutessa.
Joka epelillä nokassa tippa auerta;
kärsivällisyys on lahja,
odottamisen suurin palkinto.
Päävoittona elämän jatkuminen toisessa polvessa.
Ei lainkaan niin typerä ismi
kuin miltä se ihmislajista nykyään tuntuu.
Sumu valuu ränneistä puroina rantteelle lätäköiksi;
pääskyt kastelevat siivenkärkiään niissä.
Usvainen kosteus hiiviskelee eeskahtaalle,
osaamatta sen kummemmin minnekkään,
kunhan kutvailee;
wanha fleece imee sitä janoonsa.
Tiirapari näkee mörköjä;
immelmannittaa, pirueteeraa
ja koettaa rei'ittää kiiren.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi