perjantai 4. heinäkuuta 2014

SATAMA


SATAMA

Aamuvarhas.
Merenhimo suussa,
laiskat jalat raahaavat vastaanpanematonta;
pitkin poikin kaijaa piirtyy märkälänttien siksakki.

Lokkiseurue kuolemantalon katolla tupakkitauolla.
Joko aavistus,
tahi sitten hiuksenhieno salpietarin tuoksun haamu,
mokoma kummittelee niitä sivutessa.

Joka epelillä nokassa tippa auerta;
kärsivällisyys on lahja,
odottamisen suurin palkinto.
Päävoittona elämän jatkuminen toisessa polvessa.
Ei lainkaan niin typerä ismi
kuin miltä se ihmislajista nykyään tuntuu.

Sumu valuu ränneistä puroina rantteelle lätäköiksi;
pääskyt kastelevat siivenkärkiään niissä.
Usvainen kosteus hiiviskelee eeskahtaalle,
osaamatta sen kummemmin minnekkään,
kunhan kutvailee;
wanha fleece imee sitä janoonsa.

Tiirapari näkee mörköjä;
immelmannittaa, pirueteeraa
ja koettaa rei'ittää kiiren.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi