OMiN NOKKiNENSA

OMiN NOKKiNENSA

Tarinan mukaan haahkanuntuvapieluksella
näkee kuulemma kauemmas - ja ilman pitkääsilmää;
loitoimmankin Höyhensaaren taa,
aavan meren tuolle puolen,
sinne Monosen Unton Satumaahan,
missä parhaat Siniset unet pyörivät nonstoppina.

Aivan sattumalta ennen uinahtamista,
ilman sen ensimmäistäkään vihjettä tahi vinkkiä;
vaikkapa noilta rannan sannalla talsivilta haahkoilta.

Sitä vain ajautuu,
ihmisen lapsi,
sellaiseen tolaan,
jossa sielu jättää ikääntyvän tomumajansa toviksi,
uneuttaa raihnan tyyten omin nokkinensa lavitsalle;
selviämään yösyömmestä lammasvällyn alla.

Jos siinä yhtikäs mitään selviämistä on,
lempo soikoon - yöttömässä,
ja lähtee itse lietsuun untuvatyynyn siivittämänä;
tämä sielun hupakko - kaikkien eetosten esi-isä.

Sillä aikaa kun raato lojuu sysimustassa koomassa,
toinen pelaa Hula-Hula tipusten kera palmujen alla;
Kuupa-Liiperi kourassa pyytää tarjoilijalta uusia,
kylmempiä jäitä lasiin - ja huiskutusta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!