sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

TAPPELU


TAPPELU

Auringon kaari hipaisee maan taikapiiriä,
koskettaa sen verran kevyellä untuvan hipaisulla,
etteivät kaikki herää hämärän henkäykseen.
Sikeinä vetävät uupuneet mustaa unta.

Menninkäiset kuitenkin pääsevät mielipuuhaansa;
toviksi ehättävät ruokkimaan mörköjä,
jotta niistä kasvaisi talveen mennessä aivan kauheita.

Vain tuokion on onea yön syli;
hataran autereen päällä,
kultaisten havunneulasten ympäröimällä aholla,
mesimarjojen huumaavan tuoksun sydämessä,
leijuvat jo keijut kera aajeitten virvatulten.

Ei tule loppua valolle - taivaanpiiri raukeaa puunnoiksi,
kultaa jängän reunan korsikon;
viistot varjot ylettyvät horisontin yli.

Sielut ovat pisimmillään,
koskettavat valtamerten toisia ääriä;
jos kysyt mitä näkevät,
ovat vaiti - eivät halua järisyttää mieltä.

Väkevän pahaenteiset huhut kertovat,
että inhimillisyys siellä tappelee sivistyksen kera
ankarasti samoista olevaisten raadoista.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi