TAPPELU
Auringon kaari hipaisee maan taikapiiriä,
koskettaa sen verran kevyellä untuvan hipaisulla,
etteivät kaikki herää hämärän henkäykseen.
Sikeinä vetävät uupuneet mustaa unta.
Menninkäiset kuitenkin pääsevät mielipuuhaansa;
toviksi ehättävät ruokkimaan mörköjä,
jotta niistä kasvaisi talveen mennessä aivan kauheita.
Vain tuokion on onea yön syli;
hataran autereen päällä,
kultaisten havunneulasten ympäröimällä aholla,
mesimarjojen huumaavan tuoksun sydämessä,
leijuvat jo keijut kera aajeitten virvatulten.
Ei tule loppua valolle - taivaanpiiri raukeaa puunnoiksi,
kultaa jängän reunan korsikon;
viistot varjot ylettyvät horisontin yli.
Sielut ovat pisimmillään,
koskettavat valtamerten toisia ääriä;
jos kysyt mitä näkevät,
ovat vaiti - eivät halua järisyttää mieltä.
Väkevän pahaenteiset huhut kertovat,
että inhimillisyys siellä tappelee sivistyksen kera
ankarasti samoista olevaisten raadoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi