HUiLiSTi
On turha panna vastaan,
merenranta käy yhä useammin mielessä,
roikkuu kielessä suupielessä,
pesiytyy ajatusympyräksi kehää kiertämään.
Ehtoolla sitä jo kyllästyy pidättämään sanoja,
merisuolaa kaltiosta koukattuun veteen;
ankara on ryyppi.
Josko pärjäisi muutaman päivän kaihertamata.
Viimetipoilla naaman huljautus.
Tuuli on mielikuviteltava.
Selkonen viehättää,
asumattomaan miesvoimin raivatut sarat,
piruilla kynnetyt - perkeleillä lannoitetut;
hehkuvat yön syliin kaatuessaan näkimiä miellyttäen.
Siivekäs asettuu mastokuusen nokkaan,
kaivaa kupeeltaan huilun - päästää kesäisen virren
Luritukset heijastuvat kuusta kaikuna,
pujahtavat sieluun - takertuvat nieluun niin,
että raavas mies käy kesken kuuntelun rykimään.
Kaste suutelee ävärtä, mieltä, otsaa;
valuu silmäkulmista poskien kuruja leuankärkeen.
Terhen niittujen yllä huntuina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi