torstai 3. heinäkuuta 2014

HUiLiSTi


HUiLiSTi

On turha panna vastaan,
merenranta käy yhä useammin mielessä,
roikkuu kielessä suupielessä,
pesiytyy ajatusympyräksi kehää kiertämään.

Ehtoolla sitä jo kyllästyy pidättämään sanoja,
merisuolaa kaltiosta koukattuun veteen;
ankara on ryyppi.
Josko pärjäisi muutaman päivän kaihertamata.
Viimetipoilla naaman huljautus.
Tuuli on mielikuviteltava.

Selkonen viehättää,
asumattomaan miesvoimin raivatut sarat,
piruilla kynnetyt - perkeleillä lannoitetut;
hehkuvat yön syliin kaatuessaan näkimiä miellyttäen.

Siivekäs asettuu mastokuusen nokkaan,
kaivaa kupeeltaan huilun - päästää kesäisen virren

Luritukset heijastuvat kuusta kaikuna,
pujahtavat sieluun - takertuvat nieluun niin,
että raavas mies käy kesken kuuntelun rykimään.

Kaste suutelee ävärtä, mieltä, otsaa;
valuu silmäkulmista poskien kuruja leuankärkeen.
Terhen niittujen yllä huntuina

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi