PiiP

PiiP

Meri on paennut autereen taa,
kohisee näkymättömissä,
harsu ulottuu maailmanlopusta toiseen tasaisena;
siihen on kaivauduttava sisään käsin avustaen.

Kuin harmaassa hutussa kävelisi,
santa tussahtelee;
tämä on niitä kävelyjä jotka pitää tehdä
kun tuntuu siltä.

Sielu tivaa trumpettia,
olisi hiton hyvä sumu ansatsata La Sradan teemaa.
Pahoittelen jo etukäteen väärää sormitusta.

Ranta sulauttaa ääniä,
vain kirkkaimmat kirut ulottuvat usvan yli,
tuuli seisoo - hiljainen satama - vantit työttöminä;
harmaahko hämy ei osaa päättää mille alkaisi,
vai jämähtäisikö näille sijoilleen.

Miltei jalan juuresta singahtaa etuvasemmalle
mustavalkoinen vilkku - hälytysäänet täysillä.
Piip - sanoo merihurakan poikanen.

Pyydän anteeksi aiheuttamaani häiriötä;
piip - sanoo merihurakan poikanen.
Jatkan taivalta huojentuneena.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!