TiKKANEN
Tikka hakkaa,
päätään puuhun pakkaa,
näyttää tietämättömistä eittämättä siltä.
Kävyn takakäteen nakkaa,
kertyy keko kelon juureen ammottavin suomuin;
tapa luomuin puida siemenet - on kikka oma tikan.
Päiväst' toiseen sama tahti einestehtaan,
sama ruuan jahti - sama tikkapolon kolo;
vain käpy ehtynyt ain' uuteen ehtaan vaihtuu,
muulla konstin heppu laihtuu.
Uutta entää noutamaan - nääs poutasää
ja hyvin kestää hanki rikkumaton lentää,
on siipinensä lintu vapaa - ei koskaan hangen vanki.
On vielä autuus olla mitä mieltä tahans',
räytyä - kirkuu pitkin maailmoita omaa kieltä,
syödä hyvin - olla menestyvin.
Vaan piilee jossain oksistossa tikkaneito hieno ujo,
runojansa punoo,
ilmi riimit laulaa - venyttelee kaulaa.
Siihen sortuu tikkapojan sielun hupsuus;
kiima suvunjatkoon äityy - wimma syödä häipyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi