sunnuntai 9. helmikuuta 2014

ATARAKSiA


ATARAKSiA

Ylhäällä humisee;
pitkästä aikaa mäen päällä - kiirellä,
näkee loiton taakse, kauemmaksikin,
jos antaa mielikuvitukselle siivet.

Kaikki - vähäisimmätkin kohoumat ja nystyt,
kaikki ne on tykytetty,
vähäisimmätkin pystyt korrenrippeet puettu taattiin.

Sokerimaisema sinfonioineen;
ei varsinaista ääntä,
vain kaiken täyttävä hiljaa humiseva laki
joka salllii tilapäisen riitasoinnun,
saapumisen parkaisun.

Sitten hopulla,
tulemisen loppuminen hätänapista;
silmänräpäyksessä kuulimet tavoittavat tilan,
sielu leviää mahdottomaan hymyyn,
ei mahdu syöveriinsä - murtautuu laelle.
Ataraksia.

Alaviistoon leviää upea kuve kumpuilevine ryntäineen,
kapeine kuruineen;
lumettomine kiviryökkiöineen.

Kiirunaparvi kipittämässä lumettomalla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi