ATARAKSiA
Ylhäällä humisee;
pitkästä aikaa mäen päällä - kiirellä,
näkee loiton taakse, kauemmaksikin,
jos antaa mielikuvitukselle siivet.
Kaikki - vähäisimmätkin kohoumat ja nystyt,
kaikki ne on tykytetty,
vähäisimmätkin pystyt korrenrippeet puettu taattiin.
Sokerimaisema sinfonioineen;
ei varsinaista ääntä,
vain kaiken täyttävä hiljaa humiseva laki
joka salllii tilapäisen riitasoinnun,
saapumisen parkaisun.
Sitten hopulla,
tulemisen loppuminen hätänapista;
silmänräpäyksessä kuulimet tavoittavat tilan,
sielu leviää mahdottomaan hymyyn,
ei mahdu syöveriinsä - murtautuu laelle.
Ataraksia.
Alaviistoon leviää upea kuve kumpuilevine ryntäineen,
kapeine kuruineen;
lumettomine kiviryökkiöineen.
Kiirunaparvi kipittämässä lumettomalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi