STATUS QUO
Miten osaakaan yksinkertaisista yksinkertaisin
ajankulu viehättää;
sama - satoja ja satoja kertoja lampsittu,
muhean lumen aikana paarustettu raitisilmapolku.
Koirun kera.
Sillä haisteltavana samat iänikuiset korret,
merkattavana kannot ja mättäät - puunjuuret,
ilman minkäänlaista ulkoista kiirua.
Eikä sekään tympäänny.
Hiljaisuuden kuulemista ilman hikeä,
vailla puuskutusta turhanpäiväisestä sinnistä:
pysähtyneet puut, mykistynyt tuuli,
polkua pitkin leijuva äänettömyys hyväilee kuulimia.
Mitään erikoista ei satu tai tapahdu,
Status quo.
Eetos kisailee,
pyrähtelee eellekäsin karatakseen muka;
haihattelee kuukkelien kera,
palaa mokoma hassu tämän tästä arvioitavaksi,
vaikka tietää ettei sen tarvitse tehdä tiliä.
Tämä jokapäiväinen vähäpätöisyys lyö mennen tullen
Urbanistanin hälyn ja sählingin,
perkeleellisen kiimahopun Eimihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi