sunnuntai 16. helmikuuta 2014

MUSTARASTAS


MUSTARASTAS

Tuuli kuiskaa hiljaa,
hyräilee kevään ensimmäistä virttä hirttä hyväillessään,
leuto kosketus sulattaa nokareen niskan päältä,
kulpporivi ilmestyy kuin tyhjästä lumenrajaan.
Lahea kosketus tavoittaa jokaisen elävän.

Tiaiset nousevat mokomasta williin;
auvoisa lounaan tuoksu kenties,
tititykselle ei tunnu löytyvän loppua näissä nuoteissa.
Kamarikonsertti soi riemuisana rantteella;
solistinaan musta ouvonmaan elävä.

Laulaa vieras;
kahdeksan tunnin työpäivä kohta taas totta
siitä yöttömäksi muuttuu
ja yö tykkänään puuttuu.

Tää on wiimeinen taisto, vaisto sanoo;
pakko kai uskottomankin uskoa
kun tuollaisella sinnillä todistetaan
talven seljän taittumista.

Mustarastas vakuuttaa,
taivaan pankolta valuvat märät tiskirätit todistavat
otuksen puheet tosiksi.

Oi suloinen helmikuu!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi