HiNKU

HiNKU

Viittä kuutta boforia
ja tyyten väärästä suunnasta;
mutta kyllä se herättelee humeettia,
sytkäyttää.

Kutkuttelee sen verta syvältä sielua
kun antaa sen huljutella avointa päätä,
että on ihan kärpäsestä tehtävä härkänen;
perusteltava froualle kolmena kappaleena kirjallisesti,
että pitää lähteä käymään meren rannalla.
On asioita.

Kuvaamaan - astumaan vuoroveden viertä,
ihastellen kuinka voi elää hetkessä;
jäljet takana huuhtoutuvat pois
ennen kuin ennättää taakseen vilkaista.

Ja kun ehättää,
ei näy mitään,
ei historiaa - ei suuntaa mistä tullut,
vain se sen hetkinen hetki on olemassa;
kohinoineen ja tyrskyineen,
ikuisen tuulen soittaessa.

Meren rantaan on hinku,
vielä tämän päivän himo yltyköön,
huomenna kyltyköön.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!