TEHTÄVÄ
Jäätyneitten kenttien yllä kiivaat viimat,
juoksemassa mielipuolina pitkin pituuttaan;
yhdeksänhäntäisillä ruoskivat riettaat toisiaan.
Neiti Kevään siunattu viikatetanssi,
hyisten elementtien kohtalon tango;
Satumaan tällä puolen,
ennen aikojaan - ilman lupaa.
Kalisevia hampaita värjötellen hytisemässä;
mustia pisteitä rannan täysi katsomassa katsomossa
lumen rippeiden ankaraa vastarintaa
parkuvista railoista tursuvaa merta vastaan.
Karkeaksi muuttunut lumi raapii riipii lakeutta,
pitää kynsin hampain kiinni muodostaan
ja syöksyy surmaansa wäkevästi ulisten.
Nöyrtyy soseeksi,
asettuu ihmisliikkujan kiusaksi - paksuksi hyyhmäksi.
Se on sen ironinen tehtävä;
pitää luonto luontona.
Rauhoittaa lakeudet rauhoittajiltaan.
Ja ihmeteltävää riittää,
päivittelyistä tulee ihmisen kantavia siltoja
yli jäätyneiden lahtien.
Tykkään erityisesti tuosta nöyrtyä soseeksi kohdasta ja lopusta. Kevääntulo on välistä hurjaa aikaa. Lopusta tulee mieleen, kuinka lyhyt matka ihmisestä ihmiseen loppujen lopuksi on, kunhan vain löytyy se yhteinen tekijä.
VastaaPoistaLyhyt on matka, etenkin jos vielä
Poistamenee puoliväliin vastaan.
Iloista kevättä.