OLUMPiALAiSET
Pakkasaallon jälkeen lämpöaalto,
vesi elementissään,
hyvin pukeutuneilla hikiset olosuhteet,
nappaskengän nokalla eivät lumikokkareet rieku.
Tienposket niin ruskeina loasta,
että kauneuden harrastajaa hävettää.
Loskaa-loskaa,
koskaan miesmuistiin moista toista ei
ja taas lätäköt sulavat omin päinsä.
Pienet lirut lähtevät etsimään emäänsä,
matkan pituus riippuu siitä,
mille maanselälle ovat sattuneet sulamaan,
mutta pääasia on märkä.
Merihän on kaikkialla ympärillä,
matka vain vaihtelee.
Juuri siitä syystä orastava lirinä saattaa
muuttua matkan varrella jyliseväksi kohinaksi
ennen kohtaamista.
Mennään näin,
odotellaan rouskuvia aamurapeita,
harallaan astumisen olumpialaisia;
se voittaa joka ennättää heittäytyä pitkäkseen
ennen kaatumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi