AAViSTUS
Suojasää,
talvi pysähtää - äkin rysähtää
ja lysähtää kuin niille sijoillensa;
sataa vettä - pettää umpihanki, vajuu,
tiivistävi itseään.
Kevään ensimmäinen merkintuoja luojan.
On uutta hajuu aistivinaan nokka;
kaartaa tuuli lounaan puolta,
kaukaa aapasuolta - tämä kevään henki vapaa,
tiettömien maiden takaa viestin jakaa.
Wanha muisti palaa,
halaa kesän aistillinen tuoksu - heiveröinen kyllä,
aavistus kai paremminkin,
pelkkä mielen kuvitus, mut' huvitus ja toivon siemen.
Virkistävi uuvahtaneen kielen.
Puuntaa pilven reunat,
kultaisena kiirii taivaanpiiri,
kirskahtelee levotonna tuuliviiri.
Lunta innoissani pihamaalta pukkaan,
puhkee hattureuhka kukkaan,
hiki nauhan alta tunkee tukkaan;
siirtyy nietos - auringossa silminnähden laihtuu
kun vaihtuu paikka kinoksesta toiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi